Aiemmin ajattelin, että en halua siirtää häitä vaikka henki menisi. No sittemmin olen ymmärtänyt, että henki saattaa jopa mennä, jos yrittää puristaa häät tämän vuoden elokuulle tällä työmäärällä ja näillä säästöillä.
Päivämäärä tuntui niin omalta ja ihanalta, vaikka pienoisen tutkimisen jälkeen meidän lisäksi samaa hääpäivää olisi viettänyt yli 30 hääparia. Tämä uusi päivä ei tunnu omalta, vielä. Mutta olen ymmärtänyt sen, että päivämäärä on kuitenkin vain numeroita. Entä, jos toisessa vaakakupissa möllöttää se ajatus, ettei olisi yhteistä hääpäivää ollenkaan?
Meille tulee siis syyshäät, osittain miehen toiveesta, osittain pakon sanelemana. Kukapa olisi uskonut, että minä vilukissa menen naimisiin muulloin kuin heinäkuun helteillä! :D En oikein pidä syksystä, mutta nytpä on hyvä syy opetella tykkäämään. ;) Hyvä puolihan tässä on se, että voihan se sataa vettä kesälläkin!
Pimenevistä illoista aiotaan ottaa kaikki ilo irti, ja koristelussa tullaan käyttämään jopa aiempaa enemmän kynttilöitä. Niitä onneksi saa juhlapaikassa polttaa!
Niin, siitä juhlapaikasta. Emme voisi olla onnellisempia. Saimme pitää saman juhlapaikan, ja pienen neuvottelun jälkeen emme menettäneet edes varausmaksua!
p.s. Samalla muuttui myös hieman blogin ulkoasu. Nyt se on mukailee vähän paremmin häiden väriteemaa :)
Näinhän se menee, että joskus täytyy antaa ennen kuin saa, vaikka päätös tuntuisi aluksi vaikealta. Uskon kyllä, että jos alkuperäinen aikataulu tuntui tiukalta jo nyt, niin hääpäivän lähestyessä stressi saattaisi olla huipussaan. Minä ainakin allekirjoitan tutun sanonnan "kun tehdään, tehdään kunnolla". Pääsette varmasti nauttimaan uudesta hääpäivästänne täysin rinnoin. :)
VastaaPoistaKyllä! Turha sitä on lisästressiä itselleen aiheuttaa..
PoistaJa jos asiaa tarkastelee parinkymmenen vuoden päästä, ei vuodella lykkääminen näy tai tunnu enää missään :)